B-pentue

Kuudennella viikolla Luna-emo päätti kuin päättikin kiimansa lopulta aloittaa. Kiiman lähestyessä neiti ei meinannut malttaa syödä riittävästi ottaen huomioon oman energiantarpeensa lisäksi myös nopeasti kasvavien kuuden vauvan imettämisen. Onneksi loppuviikkoa kohden ruoka alkoi jälleen maistua hyvin. Emon kiima kuitenkin harmillisesti laittoi pienten pentusten mahat totaalisen sekaisin ja sen myötä viikko meni melkoisessa kakkashowssa. Pennut kasvoivat ja kehittyivät hienosti siihen nähden, että painonnousu oli melkoisen onnetonta. Pentujen vauhtiin vatsavaivat eivät juurikaan vaikuttaneet ja ruoka maistui, joten suurempaa syytä huoleen ei onneksi ollut. Mahavaivoja hoidettiin ja loppuviikkoa kohden suunta oli parempaan päin. Vaikka viikkoa värittivät siivoilut, pyykkäilyt ja pentujen pyllypesut, ihanat reippaat pentuset piristävät tunnelmaa näiden ei-niin-mieluisten mutta toisinaan pikkupentujen kohdalla asiaan kuuluvien aktiviteettien rinnalla. Kovin ylpeä saa näistä aktiivisista ja sosiaalisista lapsosista olla niin omalla porukalla kuin vieraiden käydessäkin!

Pentujen viidennellä elinviikolla tapahtui paljon! Pennut valloittivat koko kodin, kasvoivat ja kehittyivät hurjaa vauhtia, kiinteä ruoka alkoi maistua paremmin ja uusia temppuja keksittiin minkä ehdittiin. Pienokaiset hakeutuivat myös entistä enemmän syliin, rinnalle ja kaulalle nukkumaan, ja kehräyksiäkin jo kuultiin muuallakin kuin mamman maitobaarissa, missä sielläkin yhä vietettiin paljon aikaa. Myös hiekkalaatikko-opinnot etenivät mallikkaasti. Reippaat pikkuiset valloittivat kaikki heitä ihastelemassa käyneet vieraat.

Luna-emo tuntui loppuviikkoa kohden muuttuvan levottomammaksi ja alkoi hieman huudella siihen malliin, että jäimme odottelemaan mahdollisesti lähestyvää kiimaa samalla toivoen, että pennuille omistautuminen vielä sen saapumista hieman viivyttäisi..

Neljännen viikon puoliväliin mennessä pentupesä oli jätetty! Viimeisinä pesästä seikkailemaan uskaltautuivat lilakilppari Beea tiistaina ja keskiviikkona myös lila siskonsa Bessi. Edelleen pesä toimii siis nukkuma-, leikki- ja kiipeilypaikkana, mutta yhtälailla tutkitaan ja riehutaan jo pesän ulkopuolellakin. Lauantaina koko konkkaronkka päätti myös yhdessätuumin lähteä seikkailulle makuuhuoneen ulkopuolelle - siinäpä oli kaikilla ihmeteltävää ja Luna-emo yritti kovasti ohjailla pentuja takaisin pesän luo tuttuun ja turvalliseen makuuhuoneeseen. Vauhtia alkaa olla jo melkolailla, kiipeilytaitoja harjoitellaan entistä enemmän ja hampaidenkin funktio on ymmärretty!

Viikon aikana pennuille yritettiin tarjoilla jo kiinteää ruokaa maisteltavaksi erilaisten pienille pennuille sopivien mössöruokien muodossa, mutta ne eivät herättäneet pennuissa kovinkaan suurta kiinnostusta ja emo pääsi lähinnä nauttimaan erilaisista tarjoiluista. Lisäksi pennuille esiteltiin hiekkalaatikko paakkuuntumattomalla hiekalla, mutta hiekkalaatikko-opinnot kiinnostivat lähinnä sinistä Belle-tyttöä, muut lähinnä maistelivat hiekkaa minkä kerkesivät - se selvästi houkutteli tarjottua ruokaa enemmän. Pentujen kynsiä myös leikkailtiin ensimmäistä kertaa, vaikka ihan kaikkia kynsiä kaikilta saatu vielä leikattua, kun pennut eivät hereillä ollessaan oikein tuppaa ymmärtämään vielä paikallaan pysymisen päälle. Pennuilla kävi myös viikon aikana useita vieraita heitä ihastelemassa - sosiaalistuminen ja uusiin asioihin tutustuminen ovat siis hyvässä vauhdissa.

Kolmannen viikon aikana pennut alkoivat liikkua entistä enemmän pesässään ja sinikilppari Bette etunenässä myös pesän ulkopuolella heti kaksiviikkoisesta lähtien. Betten tassunjälkiä ulos pesästä viikon aikana seurasivat siniset sisarukset Oskari ja Belle, ja myös creme velipoika Onni uskalsi käydä lyhyesti pesän ulkopuolella pyörähtämässä. Lilasiskokset Beea ja Bessi pysyttelivät vielä tutun, lämpimän pesän turvissa - toki aamu- ja iltapunnitusten sekä viikottaisten potrettikuvausten verran ovat kuitenkin hekin jo päässeet (tai joutuneet) pesän ulkopuoliseen maailmaan tutustumaan. 

Emo Luna ja isoisomummi Sheena ovat esimerkillisesti pentusia hoivanneet. Imetyksen kannalta pentujen maitohampaiden puhkeaminen ei tosin välttämättä ole ihan Lunan lempijuttu, mutta onneksi pian pennut alkavat maistella myös kiinteää ruokaa emonmaidon rinnalla. Viikon päätteeksi pentuja kävivät myös muutamat ystävät ja sukulaiset ihastelemassa.

Toisen elinviikon aikana kaikki pennut avasivat silmänsä ja myös sinikilppari Bette luopui napanuorastaan. Pennut alkoivat liikkua pesässä enemmän ja isoisomummi Sheena alkoi myös hoitaa pentuja ja nukkua pentupesässä enemmän. Pennut viettivät paljon aikaa maitobaarissa, nukkuivat erilaisissa muodostelmissa ja jatkoivat kasvamista hyvää vauhtia. 

Ensimmäisen viikkonsa pennut viettivät emonsa hoivissa lämpimän pesän turvassa syöden ja nukkuen. Pennut löysivät "maitobaarin" eli emon nisät heti syntymänsä jälkeen hajuaistinsa perusteella. Pesässä möngittiin ja nisistä käytiin taisteluita asiaankuuluvasti alusta asti, vaikka nisiä onkin enemmän kuin pentuja. Luna toipui ison pentueen synnytyksestä ja osasi ottaa rennosti välillä pesän ulkopuolellakin. Viikon ikään mennessä kaikki olivat tuplanneet syntymäpainonsa, sinikilpikonnaa lukuun ottamatta kaikki tiputtivat napanuoransa ja osa alkoi jo siristellä silmiään.